Anneli Suominen: Sosiaalinen luototus

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Sosiaalinen luototus

Sosiaalinen luototus oli jo toistamiseen valtuustossa 15.11.mutta Salon kaupunki ei ota käyttöön luototusta,näin asiasta äänestettiin,mönkään meni sekin asia.Sosiaalisen luototuksen tarkoitus olisi auttaa asiakasta sellaisessa tilanteessa,josta hän ei selviä normaalin taloudellisen tuen avulla.En ymmärrä miksi tällaista luottoa ei voida hyväksyä,vaikka kyseessä on laina jonka maksat takaisin ja korkotulojakin olisi.Silti kaikenlaisia muita ns.ei lakisääteisiä palveluja ja niihin liittyviä avustuksia pitäis olla avokätisesti ojentamassa,vaikka nyt pitää säästää ja leikata.Koettakaa nyt hyvät ihmiset ajatella järjellä asioita,maalaisjärjen käyttö ei ole kielletty.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)

Maatalous on kärsinyt paljon, se on ollut monen työpaikka. Maataloutta pitäisi tukea ja kannattaa monessakin suhteessa. Kotimaiset puhtaat viljatuotteet, juurekset ja lihatuotteet ovat perusedellytys terveydelle.

Meillä suomalaisilla tuntuu olevan vaikka minkälaisia ongelmia; on masennusta, loppuun palamista ja erilaisia kriisejä. Kuitenkaan suurimmat ongelmat eivät johdu talouskriiseistä, niitä kun tulee ja menee. Kaikki suurimmat ongelmamme aiheutuvat nykyään siitä, ettemme osaa olla ihmisiksi keskenämme, emmekä välitä tarpeeksi läheisistämme

Kaikki tietävät, mitä ihmisiksi oleminen noin suurin piirtein tarkoittaa. Silti normaali suomalaiselämä käytännössä on kaikkea muuta. Alusta alkaen kouluissa, päiväkodeissa, ja jopa vielä armeijassa kiusaamme toisiamme sukupolvesta toiseen, koska kiusaamista on aina ollut, sitä tulee aina olemaankin. Mietimme vain mitä pitäisi tehdä, mutta varsinaisesti emme muka voi tehdä asialle mitään. Työpaikalla sama jatkuu ja kotioloissa vallitsee sama ilmapiiri.

Fyysistä ja psyykkistä väkivaltaa ei saada kitkettyä pois, koska se kuuluu kulttuuriimme. Vaikka emme olisi suoranaisesti väkivaltaisiakaan, emme osaa olla ihmisiksi. Myös välinpitämättömyys on sosiaalista taitamattomuutta. Perinteisesti osaamme olla tylyjä ja ällöttäviä niille kanssaihmisille, joiden kanssa joudumme tekemisiin harvoin.

Voin vain kuvitella, miten hyvin meillä menisi, jos osaisimme tehdä kaiken jotenkin toisin. Emme kiusaisi, sortaisi, emmekä tappelisi, emmekä tuottaisi ainaista mielipahaa. Erimielisyydet osaisimme sivistyneesti keskustellen ja pääasiassa ilman käräjäoikeuksien apua selvittää.

Miten tähän päästäisiin?, hyvä kysymys. Tietysti sillä, että nostetaan sosiaalinen osaaminen kansallisen politiikkamme keskipisteeksi. Meillä on toteutettu ties minkälaisia tietoyhteiskunta-innovaatio- ja kansanterveysohjelmia.

Ehdotukseni olisikin että seuraavaksi olisi toteutettava sosiaalisen osaamisen politiikkaohjelma. Tällä tavalla olisi mahdollista päästä läpi koko yhteiskunta, aloitettava kouluista, päiväkodeista jne. Toki pitää muistaa että koti on kaiken A ja O.

Pitää myös muistaa näin taantuman aikana että ihmissuhteista saa voimaa. Ihmisten pitäisi tukea toisia ja säilyttää toivo elämään ja ajatella kaikesta huolimatta positiivisesti. Meidän jokaisen ihmisen pitäisi ottaa enemmän vastuuta niin omasta elämästä kuin läheistenkin. Näin on kirkon kantakin yhteiskunnallisen toiminnan arvoja käsiteltäessä eli vastuu ja oikeudenmukaisuus.

Mitä tästä tekstistäni voisi ajatella; loppupeleissä meillä on yleensä ottaen asiat hyvin, pitää osata ajatella että huonomminkin voisi olla. Me ihmiset olemme tulleet vaativaisemmiksi yhä enemmän, kaikkien on joskus hyvä nähdä ns. ”pula-aika” josko sitten antaisimme arvoa asioille.

Anneli Suominen

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Sosiaalinen luototus

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

yhteystiedot

tietoja minusta

Blogiarkisto